Lasten kanssa matkustaminen

on paitsi viihdyttävää, piristävää, miellyttävää mutta myös haasteellista. Lapset haluavat tehdä sellaista mikä heistä on kivaa eikä se tarkoita välttämättä olla kaikkien vastaantulijoiden ja ohikävelijöiden palvonnan kohde (oooohhh aaaahhhh miten kauniita lapsia, katso mamma tota blondiinia, ihana ja pienemmän pojan tyypillinen reaktio: ET KATSO MUA! Eikä edes välttämättä istua kuin kynttilät isoäidin ystävättären rokokoosohvalla ja yrittää olla kaivelematta nenää.

Onneksi oli älypuhelimet ja tabletit mukana kun isoäiti puhua pulputti espanjaa tätien kanssa ja äitikin näytti osaavan sen taidon j akaikki muutkin aikuiset olisivat varmasti mieluiten poimineet esille omat puhelimensa ja alkaneet näpräämään niitä, mutta eivät kehdanneet.

Tädin ruokapäydästä päästiinkin sitten tädin uima-altaalle ja elämä taas kirkastui. Uima-altaalta lähdettiinkin sitten huvittelemaan paikalliseen tivoliin joss tosin useimmat häkkyrät olivat isommalle väelle mutta pienillekin oli omat vempaimensa. Vahinko vain että kun oli sadekausi menollaan pilvet alkoivat vyöryä illan hämärtäessä Andeilta ja taivas muuttui uhkaavan mustanpuhuvaksi ja jouduimme soittamaan kuljetuksen.

Matkapäiväkirjasta seuraava sivu:

Nyt kun Costa Rica on päättänyt sulkea eläintarhansa ja vapauttaa häkeissä kasvaneet eläimet, minne, en vielä ole ottanut selvää, mutta luonnollinen valinta olisi tietysti maan lukuisat luonnonpuistot missä paikalliset eläimet mahdollisesti selviäisivät hengissä, toisin kuin muualta tuotetut ....tai siis jos villieläimet jotka on tuotu esim. Afrikasta vapautetaan Keski-Amerikan sademetsiin, seuraulset ovat arvaamattomat. Mieleen tulee huumekuningas Pablo Escobarin virtahevot jotka hänen kuolemansa jälkeen karkasivat hänen privaattieläintarhastaan paikallisiin jokiin ja lisääntyivät paikallisten asukkaiden kauhuksi. Tällä hetkellä virtahepokanta Kolumbiassa on pieni ja sitä seurataan. Ainoa paikka Afrikan ulkopuolella missä virtahevot ovat luonnonvaraisina ja ovat kuin kotonaan.
Itse en välitä paljon stressatuista, häkkiin suljettujen eläinten näyttelemisestä, mutta opetustarkoitukseen hyvinhoidetulla, luonnonmukaisella ja maisemaan sovitella eläintarhalla on omat meriittinsä. Uskon kuitenkin ajan hengen olevan eläintarhojen sulkemisen kannalla, samoin kuin eläinten käyttämiseen ihmisen huvittelu-ja ajanvietetarkoituksiin yleensäkin (härkätaistelut, sirkuseläimet jne, tuntuvat menneeseen elämään kuuluvilta asioilta)
Calin eläintarha jota joskus sanotaan Kolumbian parhaaksi, harvoin erääksi E-Amerikan kauneimmista, perustettiin 70-luvulla jolloin asuin vielä siellä. Kukaan ei ollut oikein kiinnostunut menemään sinne, mutta sain lopulta heidät puhutuksi ympäri ja niin vietimmekin kokonaisen iltapäivän E-Amerikan faunan parissa: jaguaareja, flamingoja, muurahaiskarhuja, tapiireja jne. myös Andien ylvär Condor, surullisesti tosin liian ahtaassa tilassa. (Olisikohan parempi olla pitämättä lintuja häkeissä kuitenkin?) Korppikotkien kuningas istui vain ja mietti maailman pahuutta.

Eläintarhan kahviossa, solisevan Aguacatal-puron ääressä katsellen yli veden sademetsän peittämää vastakkaista rantaa, kevyen tuulen leyhytellessä hiuksiamme tottesimme Metan kanssa että paikka oli paratiisi. Eläintarhojen piti olla juuri tällaisia: luonnolliseen miljööseen sopeutettuja, kokonaisuuksia eläinten elinympäristöjen kanssa, täynnä viidakon ääniä, värejä ja tuoksuja.
Eksoottinen, ihana eläintarha se oli, mutta joillekin vierailijoille Hanski oli se kaikkein eksoottisen "eläin" siellä ja häntä pyydettiin poseeraamaan valokuvaan erään paikallisen isän lasten kanssa :)