Jardin Plaza ostoskeskuksesta Calin eteläosasta! Yritimme mahdollisuuksien puitteissa kiertää eri ostoskeskuksia ja ostella valmiiksi joululahjoja kotiin vietäväksi. Olimme jo tutustuneet täysin amerikkalaismalliseen Chipichape keskukseen kaupungin pohjoisosassa, lähellä asuntoamme sijaitsevaan Cosmocentroon, Palmetto Plazaan ja nyt kävimme Jardin Plazassa. Olimme olleet aamupäivän kotona odottaen Hugo sedän ja Gracielan vierailua (asunnon omistajat ja Paolan kummit) he olivat tulleet Chicagosta saakka Caliin tapaamaan meitä ja ensimmäisen viikon aikana olimme ainoastaan puhuneet puhelimessa. He olivat majoittuneet Gracielan veljen Carlosin luokse ja ymmärtääkseni Hugo-sedällä oli ollut selkäkipuja pitkin viikkoa ja he olivat joutuneet viettämään aikaa lääkärillä. Kun heitä ei sitten kuitenkaan kuulunut lähdimme ostoksille ja illalla syömään ulos.
Olimme suunnitelleet (tai minä olin suunnitellut) kahta päivän retkeä kaupungin ulkopuolelle kunhan suurin osa perhe-ja sukulaiskokoontumisista oli hoidettu, mutta päivä päivältä näytti aina vaan mahdottomammalta päästä minnekään kauemmas. Maanantai oli etukäteen ajateltu päivä lähteä katsomaan kahvipuistoa lähellä Armenian kaupunkia Quindion provinssissa; noin kolmen ja puolen-neljän tunnin ajomatkan päässä. Maanantai ei onnistunut koska Hugo oli ilmoitanut tulevansa aamusta kylään; sekin peruuntui ja päätimme lähteä keskiviikkona. Toinen retki, Calima-järvelle, oli tarkoitettu torstaiksi.
Tiistaina kävimme tervehtimässä ystävääni Julieta Ramirezia ja hänen yo-professorimiestään. Meidät oli kutsuttu meksikkolaislounaalle ja lapset uima-altaalle. Vietimme mukavan päivän heidän uima-altaallaan ja pojat stailasivat uusia Deportivo Cali-futispaitojaan. Söpöliinit!
Kello neljältä (olimme noin tunnin myöhässä aikataulusta) meitä odotettiin ystävättäreni Maria Cecilia Urdinolan luo iltapäiväteelle. Pojat olivat aivan lopussa uima-altaan jälkeen, Micke ja Meta ei olleet oikein innostuneet tapaamaan vielä uusia ihmisä ja olemaan koristeena sohvalla ja päätimme lopulta mennä Hanskin kanssa kahdestaan (hän tarjoutui tulemaan kanssani!) loput ryhmästä palasivat asunnolle lepäämään ja ottamaan lasillisen viiniä illansuussa.
Maria Cecilia ja hänen miehensä Freddy joka oli kuollut muutama vuosi sitten asuivat joskus aikojen alussa alivuokralaisina meillä. Olimme vuokranneet suuren talon kouluamme varten ja alussa meillä oli koko yläkerta tyhjänä ja kun Maria Cecilia joka työskenteli sihteerinä englannininstituutissa jossa opetin meni naimisiin vanhemman eronneen miehen kanssa jota hänen perheensä ei aluksi oikein halunnut hyväksyä ja heillä ei ollut kotia valmiina, niin tarjosimme heille vuokralle meidän yläkertaa jonne he sitten muuttivatkin. Tämä oli vuonna 1972, joten Ma. Cecilia on myös yksi niitä kaikkein vanhimpia ystäviäni.
Maria Cecilia ei ollut vanhettunut paljoakaan: hoikka, siropiirteinen ja helläsydäminen kuten aina. Söimme banaanijuustovälipaloja ja joimme viiniä. Hänen poikansa Esteban, joka asui kotona äitinsä kanssa ja hänen sisarensa olivat myös kotona. Pojan juuri ilmestynyt kirja "Toinen Sinäsi" on nyt matkassani mutta en ole avannut pakettia vielä. He ovat molemmat, äiti ja poika, hyvin syvästi uskovaisia katolisia ja käyvät kirkossa useita kertoja viikossa. Maria Cecilian koti oli sisustettu äärimmäisen kauniisti ja kertoi paitsi hyvästä mausta ja varallisuudesta myös esteettisesti lahjakkaasta emännästään. Etenkin hänen sisäpihansa, atrium-patio oli kuin miniparatiisi. Cecy tiesi kaikkien kasviensa nimet ja kukinta-ajat ja mitä hedelmiä ja siemeniä ja mitkä linnut syövät mitä. Iso parvi pikkulintuja pyrähti lentoon pation kattoaukosta kun tulimme sisään.
No comments:
Post a Comment