Wednesday, January 8, 2014

Kolmekymmentä yksi tuntia kotiin


Herätys puoli neljä aamulla ja kahvit tulemaan nopeasti:  jotkut yrittivät käydä suihkussakin, mutta ei mitään mahdollisuutta että kaikki seitsemän olisivat ehtineet, joten osa oli ottanut suihkun yöllä ennen nukkumaan menoa. Viimeiset kamat matkalaukkuihin, lukot kiinni ja sitten olivatkin Alex ja Diana alaovella odottamassa, hyvissä ajoin. Vanin pakkaaminen vei taas aikaa koska matkatavaroita oli paljon ja sitten piti vielä mahtua ihmisetkin; asunto jäi sotkuiseksi pakostakin ja avaimet olivat taskussani lentokentällä Hugo-sedälle jätettäviksi.Ajo läpi nukkuvan kaupungin meni nopeasti ja olimme lentokentällä kun aamu vasta alkoi sarastaa.

American Airlinesilla oli jo jonoa ja ja asetuimme jonoon. Sitä ennen olimme hyvästelleet Alexin ja Dianan ja lähettäneet heidät takaisin Caliin, (maksettu ja luvattu pitää yhteyttä Facebookissa.). Hugoa ja Gracielaa ei kuulunut, tein vielä lenkin lähtöhallissa ennen turvakontrolleista sisäänmenoa ja koska ketään ei näkynyt avaimet lähtivät mukaan kotoa postitettaviksi. Olimme ensimmäisten joukossa  odotussalissa portilla katselemassa kun matkalaukkuja lastattiin,  lauma tullimiehiä, lastaajia, tarkastajia ja poliiseja paikalla koirat kulkivat ruumaan ja ulos. laukkuja siirreltiin, skannattiin, haisteltiin. Olimme ottamassa kuvia puhelimillamme kun meille tuli komennus laittaa kamerat pussiin.

Adiós Cali! Nousimme hohtaviin pilviin ja alle jäi vehreä laakso ja Andien huiput; valitettavasti pilvisyys esti näkemästä allamme avautuvan vuoristomaiseman jonka olisin toivonut matkaseurueeni näkevän myös (itselleni se on jo tuttu).

Miamissa aikaa oli todella sopivasti (neljä tuntia), ostin pojille upeat lentäjämalliset untuvatakit joululahjaksi.Yölento Berliiniin meni niinkuin yölennot yleensäkin: yrittäen nukkua ja onnistuen huonosti. Olimme perillä Tegelissä kahdeksalta aamulla, tervetuloa talveen ja harmauteen: Saksassa satoi vettä edelleenkin. Ongelmana nyt miten viettää seuraavat kahdeksan tuntia ennenkuin pääsemme Tukholman koneeseen. Pitkien keskustelujen jälkeen päätimme ottaa bussin Alexanderplatzille joulumarkkinoille ja katsomaan jos voisimme löytää Fabianille jotain kivaa, esim hatun lahjaksi.

Berliinissä oli suuret rakennustyömaat menossa, harmaata, kylmää ja satoi koko ajan. Kävimme lounaalla ostoskeskuksessa pltzin vieressä, jossa melkein kaikki oli kiinni (oli sunnuntai) ja sitten kävelimme kojujen ohitse ja pysähdyimmekin katselemassa. Olisi varmasti ollut aivan somaa jos sää olisi suosinut...kaipasin lumihiutaleita ja pientä pakkasta.

Melkein täydellinenjouluvalaistuksen puute oli myös yllättävää. Missä oli joulu?


Se ododtti minua omassa keittiössäni kun loppuun uupuneina kävelin sisään puoli yhdeksältä illalla, kolmekymmentäyksi tuntia lähdön jälkeen.

No comments:

Post a Comment