Jatkoa matkapäiväkirjaan 30.11.2013.
Lento Arlandasta Tegeliin oli ilman tapahtumia. Lensimme vaalenevaan taivaaseen ja aamu koitti Saksan yllä harmaana ja sateisena: siis aivan samaa mistä olimme lähteneet. Koneiden vaihto ja uusi turvallisuuskontrolli, tällä kertaa lähdössä kohti Pohjois-Amerikan mannerta ja USAta ja kontrollit sen mukaiset. Turvallisuusmiehillä tiukat ilmeet kun Metan laukussa oli joku juttu mitä me ei heti kuvasta tunnistettu.  Hanski oli vielä kontrollin alkupäässä kun ovet lyötiin kiinni ja ja huone tyhjennettiin muista matkustajista. Poliisi paikalle joka heikolla englannillaan yritti tiedustella mikä oli se metallinen juttu Metan sporttilaukussa. Asiallinen poliisi ja ystävällinenkin, mutta emme saaneet edes avata laukkua. Sitten paikalle tuli toinen viranomainen joka tutki laukun ulkoapäin jollain scannerilla ja sitten meidän piti odottaa tuloksia. Minuutit kuluivat ja viimeinen kutsu Miamin lennolle....sitten saimme luvan pakata kamat kokoon ja jatkaa matkaa. Poliisi kertoi että Metan virranmuntajaa oli epäilty pommiksi. Ehdimme toki koneeseen ja vielä meidän jälkeemmekin tuli porukkaa jotka oli viety muualle odottamaan pommiuhan ajaksi.

Kone lähti melkein ajassa ja ainoa mikä alensi hieman mielialaa oli ärtyisä sakemanni meidän edessä joka valitti että me puhuttiin liian kovaa, kosketeltiin hänen istuitaan jne. elettiin kuin pellossa :) No, me otettiin muutama valkkari ja keskityttiin ajanvietteeseen koneessa: filmeihin jne. Taisin jopa torkahtaa hetken koska saavuimme Miamiin ilman suurempaa väsymystä. Pienet pojat olivat selvästi innoissaan matkasta ja käyttäytyivät kuin pikkuenkelit.

Miamissa aikaa oli liian vähän ja kontrollit monet ja tiukat. Kengät, vyöt pois, kaikki elektroniikka koreihin, läpi laitteista, plingeliplong, takaisin, nojoo lopulta kaikki seitsemän oli skannattu, kuvattu, sormenjäljet otettu, haastateltu jne ain niin ja sitä ennen se matkalaukkusirkus. Me jouduttiin tullaamaan matkatavarat itse Miamissa ja lähettämään ne itse eteenpäin ja jonot oli mahtavat. Miamissa juostiin karseen pitkiä käytäviä trolleylaukut kolisten perässä, aikuiset ja lapset. Mä sain rintakipuja ja mun oli pakko ottaa nitrospray kielen alle. Meta melkein pissasi housuihinsa. Pojat juoksivat kuin varsat. Viimeinen kutsu.