Clelia, Adelaida ja Maria Camila asuvat Alameda-kaupunginosassa. aivan galeria Alameda-markkinapaikan ja vihannes/hedelmätorin vieressä, jossa myydään suuri osa kaupungin päivittäisestä ruuasta sekä tukku-että vähittäiskauppiaille ja yksityisille. Kadut ovat vilkkaat ja liikenne tukkoista, katujen siisteys ja mätänevät vihannekset ja hedelmät tekevät alueesta tunkkaisen tuntuisen, mutta toisaalta alueella on kaikki palvelut ja kaikki muutaman askeleen päässä. Asunto sijaitsee leipomon yläkerrassa, kolmannessa kerroksessa ja siinä on kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone, tilava keittiö ja atrium-sisäpiha mikä toimii pyykkitupana ja siivousvälineiden pitopaikkana. Pyykki pestään koneessa ja ripustetaan korkealle pingoitetuille pyykkinaruille . Alueluokitus stratum 3. Kaikki Calin korttelit on luokitettu palvelujen, turvallisuuden, verotusarvon jne. mukaan 1-6, ylemmät luokat maksavat korkeat maksut palveluista, kuten sähköstä ja vedestä ja rahoittavat köyhien alueiden mahdollisuuden saada kaupungin palvelut pienellä lantilla.

He asuivat aikaisemman visiittini (seitsemän vuotta sitten) Ciudad Cordoba-alueella joka oli huomattavasti kaempana keskustasta ja paljon vaarallisempi, mutta Maria Camillan isä suostui maksamaan puolet vuokrasta että hänen tyttärensä saisi asua lähempänä kouluaan ja turvallisemmin.

Maria Camilan isä ja Adelaida eivät ole koskaan olleet namisissa eikä heillä ole ollut varsinaisesti mitään romanttista suhdetta. He olivat naapureita ja mies on Adelaidaa ainakin 15 vuotta nuorempi. Kun Adelaida tunsi biologisen kellonsa tikittävän ja ymmärsi että kun hänen äitinsä kuolee niin hänellä ei ole ketään tässä maailmassa. Hän ehdotti ystävälleen lapsen hankkimista yhdessä, josta äiti ottaisi koko vastuun. Mies suostui ja pojan vanhemmat ilostuivat kovasti lapsenlapsesta ja ovat tukeneet Adelaidaa ja hänen tytärtään sekä moraalisesti että rahallisesti. Tytär on viettänyt myös lomia ja viikonloppuja isovanhempiensa luona. Isä päätti myös olla aktiivisesti mukana tyttärensä elämässä ja tukee rahallisesti ja maksaa tyttären koulun. Camila viettää myös lomiaan isänsä ja tämän perheen luona Medellinissä.

(Myöhemmin kun keskustelimme Metan kanssa tästä matkasta tulimme siihen johtopäätökseen että tämän matkan meriitit olivat juuri siinä että he, keskivertoruotsalaiset, jotka olivat paljon matkustelleet Euroopan turistikohteissa) pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan paikallisten ihmisten elämään ja arkipäivään, toisella puolella maailmaa, täysin vieraassa kulttuurissa ja yli paikallisten luokkarajojen. Tällaista tilaisuutta tulee vain harvoille ja kiitos minun omien ystävyyssuhteideni yli luokkarajojen ja paikallisten sovinnaisuussopimuksien heille tämä tilaisuus avautui. Heidät otettiin vastaan avoimin käsivarsin ja avoimin sydämin köyhälistökorttelista upporikkaiden muureilla suojattuihin kartanoihin ja kaikkiin koteihin siltä väliltä.

Tämä ei ollut mikään tavallinen turismimatka heille vaan matka uuteen kulttuuriin, seuraten minun jalanjälkiäni ja jakaen kaiken sen tunnelatautuman mitä liittyi Paolan kotiinpaluuseen, 22 vuoden jälkeen.)

Matkapäiväkirjasta.
2013-12-02

Maanantaiaamu ja kahvinkeitto hiostavan yön jälkeen. "Mami ainoo syy miksi sä et ole pudonnut sängystä on kun Hanski on pitänyt susta kiinni koko yön": piti varmaan paikkansa. 90 cm sänky on hieman kapea kahdelle aikuiselle, mutta onneksi emme ole kovin leveitä kumpikaan. Tytär nukkui toisessa parisängyistä, seitsenvuotiaan kanssa. Meta ja poikansa nukkuivat toisessa makuuhuoneessa, viisivuotiaan kanssa 160 cm sängyssä.   Asunnosta puuttui ruokapäytä joten aamiasitarvikkeet levitettiin olohuoneen kahvipöydälle. Ja sitten tämä: eikö täällä ole oikeeta leipää? Onjoo, mutta valkosta. Mä en syö valkosta leipää. Huono tuuri sulla. Haluatko jugurttia. Joo kiitos...tai onko se maustamatonta? Ei ne tee täällä maustamatonta. Saat valita, persikkaa tai vadelmaa. Ei kiitos, en halua jugurttia. Onko maitoa? On joo...muovipussissako? Niin, laitetaan pussi kannuun ja leikataan nurkka auki.Menee päydälle. Ei jos pidät nurkasta kiinni, siis vastapäisestä. Jeesus, mikä kehitysmaa. Kuka haluaa tuoreita hedelmiä, mä oon ostanut physaliksia, mangoja ja papayaa ja sitten paikallista tuorejuustoa, ihanaa. Ei kiitos. Mennään ulos syömään. OK.

Kun tulimme aamiaiselta olikin kuljetuksemme odottamassa; minulla asiaa firmaan joka hoitaa taloni vuokrausta (Inmobiliaria= ne myy ja vuokraa kiinteistöjä). Kävimme mutta en voinut hoitaa asiaani kun juuri se henkilö jota minun piti tavata ja joka allekirjoittaisi shekin oli poissa. Ajelimme eteenpäin kaupungin pohjoisosaan suureen kauppakeskukseen ja söimme lounasta siellä. Paikka muistutti suuresti amerikkalaista mallia ja joulukuusia oli siellä sun täällä: paikallinen joulukuusimuoti ole paljon kimmeltäviä käärinliinoja kuusissa.

Iltapäivällä kävimme viemässä kukkatervehdyksen edesmenneen mieheni ja appivanhempieni haudoille noin viidentoista minuutin ajomatkan päässä kaupungista etelään. Hyvinhoidettu, kaunis hautausmaa auringon laskiessa vuorten taakse Tyyneen Mereen piti meitä siellä pitkän toven. Palkkasin nuoren miehen leikkaamaan ruohon hautojen päältä ja ympäriltä (seurakunta hoitaa yhteiset alueet ja niiden hoidon esimerkillisesti), laskimme kukat ja sytytin hautakynttilät. Istuimme penkillä suuren puun katveessa pitkään ja muistelimme isää ja isovanhempia samalla kun puun onkalosta tulevat minihyttyset pistelivät paljaat käsivarret ja sääret täyteen kutiavia pikku näppyjä.