Alku ja Loppu/Lämpimät tuulet Tyyneltä Mereltä

LEMPEÄT TUULET TYYNELTÄ MERELTÄ

Alku ja loppu

Lokakuun kelmeä aurinko kultaa pihan jonka keltaiset koivunlehdet peittävät ikäänkuin saaden vahvistuksen niistä. Porkkanat ovat vielä maassa ja samoin perunat jaa maa-artisokka ei ole ehtinyt edes kukkimaan vielä tämän kylmän ja sateisen kesän aikana. Eilen katselimme paikkaa pienelle kasvihuoneelle, kun haluaisin niin mielelläni kasvattaa kurpitsoja: hokkaidoa, pattypania ja muskottikurpitsaa, pari tavallista halloween-kurpitsaa ja kesäkurpitsaa pari tainta, mutta en ole onnistunut saamaan niitä valmiiksi saakka tässä ilmastossa vaikka aloitankin aikaiseen talvella esikasvatuksen sisätiloissa. Omenahillot on jo keitetty ja puolukat survottu ja pakastettu ja piirakkamustikatkin pakkasessa; kantarelleja on muutama kilo pikkupusseissa pakastearkussa ja kevätkukkien sipulit maassa hiekansekaisen mullan suojassa. Daalajoki virtaa uomassaan saarien keskellä ja sen lahti, vain 150 metriä talosta lainehtii syvänsinisenä ja nyt olisi aika mennä hakemaan vene pois ankkuripaikastaan ja tuoda se pihaan talvehtimaan ylösalaisin. Olemme valmistautuneet talven tuloon.

Tammikuu, 2018

Mies kävi ostamassa uuden lintulaudan talitinteille ja varpusille; sellaisen pieniaukkoisen talon joka laitetaan pylvään nenään ja johon harakat, varikset ja naakat eivät pääse. Aamukahvilla tai brunssilla kun istumme niin on mukavaa katsella pikkulintujen touhuja männyn oksilla kun ne käyvät nappaamassa jyvän kerrallaan ja menevät sitten syömään sitä pihamäntyihin.

Ikäänkuin hakevat noutopöydästä. Minä istun ja lasken pillereitä: nivelreuma on puhjennut ja siihen on agressiivinen alkulääkitys ja sitten kaikki ne muut...insuliinia on varmaan taas nostettava uudelleen ja verenpainetta tarkkailtava. Eilen kävellessä oli selvästi happivajausta ja jouduin pysähtelemään: pikku pakkanen ja kylmä viima Daalajoelta ei tietenkään parantaneet tilannetta. Siihen on vain yksi neuvo: enemmän kävelyä pikku pakkasessa. Ruokavalio on nyt kiristetty melkein äärirajalle siihen asti mikä vielä on siedettävää elämänlaatua: hiilihydraatit ja maito minimissä, hedelmätkin karsittu kolmeen päivässä. Joulumakeiset on piilotettu ja ruotuunpalautus alkanut.

Mies tutkii auringon säteiden osumista seinään ja iloitsee ensimmäisistä kevään merkeistä, tänään, tammikuun seitsemäs päivä. On helppoa olla hän; ikuinen optimisti, sunnuntailapsi, auringon ja valon lapsi.